1800-luvulla Yhdysvaltojen väestö kasvoi voimakkaasti, ja samalla syntyi valtava tarve uusille resursseille, maa-alueille ja tilaa rakentaa elämää. Laajeneminen länteen ei ollut sattumaa, vaan järjestelmällinen liike, jota ohjasivat sekä taloudelliset että ideologiset voimat. Valtion ohjelmat, kuten Homestead Act, kannustivat kansalaisia siirtymään länteen lupaamalla edullisesti tai ilmaiseksi maata heille, jotka olivat valmiita asettumaan asumaan ja viljelemään sitä. Länsi esitettiin usein rajattomien mahdollisuuksien maailmana, jossa kova työ, rohkeus ja periksiantamattomuus takaisivat menestyksen. Tämä käsitys vapaudesta ja itsensä rakentamisesta juurtui syvälle kansalliseen ajatteluun ja toi mukanaan voimakkaan vetovoiman. Vaikka monet länteen lähteneistä kohtasivat ankaraa säätä, yksinäisyyttä ja väkivaltaisia konflikteja, ajatus omasta maapalasta ja paremmasta huomisesta sai ihmiset ottamaan riskin.
Lännen valloittaminen ei ollut vain käytännön siirtymistä uusille alueille, vaan siitä muodostui kertomus, joka alkoi elää omassa voimassaan. Rajaseutu esitettiin paikkana, jossa sivilisaatio kohtasi villin luonnon ja muokkasi sen hallittavaksi. Tämä ajattelumalli loi niin sanotun 'frontier-myyttiin', jonka mukaan amerikkalainen luonne – kekseliäisyys, sitkeys, vapaus – syntyi juuri rajaseudulla. Historiantutkija Frederick Jackson Turner esitti vuoden 1893 esseessään, että rajaseutu oli ollut ratkaiseva tekijä amerikkalaisen demokratian kehityksessä. Myytti juurtui syvälle kulttuuriin: se näkyi kirjallisuudessa, maalauksissa ja erityisesti myöhemmässä elokuvateollisuudessa, joka romantisoi lännen valloittajat, cowboyt ja pioneerit. Tämä kulttuurinen kuvasto unohti usein rajaseudun varjopuolet – alkuperäiskansojen syrjäytymisen, luonnon tuhoutumisen ja väkivallan – mutta se vaikutti silti syvästi kansalliseen identiteettiin. Rajaseutu ei ollut vain alue, vaan ideologinen käsite.
Vaikka rajaseutu kuvattiin usein paikkana, jossa yksilö voi saavuttaa kaiken, todellisuus oli monimutkaisempi. Alueiden valtaaminen merkitsi usein alkuperäiskansojen siirtämistä, taisteluita ja pakkoraivausta. Monet heimot joutuivat luopumaan maistaan joko sopimuksin, jotka rikottiin, tai suoralla väkivallalla. Samalla länsi oli monien siirtolaisten toivo, ja esimerkiksi kiinalaiset, saksalaiset ja skandinaavit perustivat omia yhteisöjään alueelle. Siirtokuntien rakentaminen ei ollut helppoa: kuivuutta, tauteja, eläinten hyökkäyksiä ja rikollisuutta vastaan taisteltiin jatkuvasti. Lainsäädäntö ja hallinto olivat aluksi heikosti järjestettyjä, ja oikeutta usein jaettiin omatoimisesti. Kuitenkin monet näkivät lännen mahdollisuutena aloittaa alusta – rakentaa oma tila, perhe ja tulevaisuus. Tämä luottamus omaan kykyyn pärjätä ilman valtiota oli osa amerikkalaista eetosta, joka näkyy edelleen monissa yhteiskunnallisissa arvoissa.
1800-luvun lopulla rajaseutu suljettiin virallisesti – enää ei ollut uutta maata jaettavaksi. Kuitenkin sen perintö jäi elämään: sekä fyysisessä maisemassa että kollektiivisessa muistissa. Länsi oli ollut näyttämö suurille unelmille ja valtaville ristiriidoille. Se tarjosi tilaisuuksia, mutta vaati myös uhrauksia. Tänään Yhdysvaltojen länsiosat ovat monella tapaa hyvin erilaisia kuin 1800-luvulla, mutta niiden historia näkyy yhä arkkitehtuurissa, paikannimissä, elämäntavassa ja tarinoissa. Frontier-ajattelu elää politiikassa ja kulttuurissa, usein osana keskustelua vapaudesta, itsenäisyydestä ja yhteiskunnan roolista. Laajenemisen aikakausi ei ollut yksiselitteisesti sankarillinen, mutta se oli merkittävä osa kansakunnan kehitystä. Rajaseudun myyttiä voidaan tänä päivänä katsoa kriittisesti, mutta sen vaikutusta amerikkalaiseen identiteettiin ei voi kiistää.